update

finally decided to update the blog. just thought to do it in English. To practice writing English. We had an interesting lecture today where we discussed translating. What needs to change and what must be retained when translating.

Many intriguing points came up. My thought process came up with a theory of  my own: Every person has their own language. That language exists in their brain, thoughts. => Everyone is forced  to be a translator when they encode their thoughts to a language that can be spoken. I've had this idea in my head for a long time. It will never be possible for two people (let alone more) to understand each other perfectly. The reason behind this is that it it impossible to somehow tell the other person what exactly is going through your mind, or what you actually are thinking of. The other person will get some kind of message but the message is always going to be a little vague or not complete. Because the human mind is so vast and diverse. So many thoughts can occur to in so little time. Test it: just think about something about ten seconds and then think about how much information was present in your thoughts? That's a lot of information. And could you convey that information to another person in ten seconds? Not possible.

Back to translation. As language is a symbolic means to express your thinking (you know, just letters in front of other letters...), then when you have to translate something into another language you have the battle to make a translation of something that is only the picture of the original message. And how could you know what the exact original message behind the original text/speech was? It's pretty much impossible.

Then we come to the fact that translation requires a knowledge of two different cultures. And you want a perfect translation, you would need a perfect knowledge of two different cultures. Perfect in itself is something I believe that can never be accomplished by a human. So it would be ridiculous to expect someone to come up with  a perfect translation ever. But we can strive for perfection, can't we? We can try to be as good as possible. We don't need to be better than that. But how to do that? Should a good translator have lived in two different countries for a long time, should that be some kind of a professional requirement?

Other thing that came up was the thing about target audience. A translator always needs to be aware of the target audience. Who are you translating to? Can they understand culturally specific utterances? Should I translate them or not? Or maybe just a portion of them? One can not expect a 10-year-old to understand the same things that a 30-year-old would. And if I translate a newspaper article, to whom am I translating anyway? Some generic Finn in their 50s, who doesn't know that much about other cultures, or a very culturally aware 25-year-old university student? Hmm, tough problems. Let's continue next time.

kesiksellä

tervehdys taas. marleena oli kommentoinut kesispeleistä, niin ajattelin, että niistähän vois olla ihan hauska kirjottaa jotain. joten tässä tulee. listassa on myös ns seuraleikkejä, joten ei pelkästään korttipelejä tms.

kesispelit (satunnaisessa järjestyksessä eikä lista ole mitenkään täydellinen)


uno

ehkäpä kaikkien kesispelien kuningas, uno. unoa pelattiin ahkerasti kesiksellä jo silloin kun ite kävin riparin (-99) ja sitä pelataan edelleen lähes joka perjantai-ilta. tosin jossain vaiheessa tässä välissä (oletettavasti joskus vuonna 2002 ehkä?) unoa alettiin pelaamaan "saksalaisilla" säännöillä (heidenheimilaisten vieraiden ansiosta kai? korjatkaa jos olen väärässä), jotka tekevät pelistä huomattavasti mielenkiintoisemman ja hauskemman. ennen tätä sääntömuutosta peli oli jopa erittäinkin kuivahko. uno on lepponen peli, mitä ei tarvikaan ottaa yhtään vakavasti (paitsi jos pelaa kaksinpeliä janin kans paras 41 pelistä -systeemillä). eli sopii erittäinkin mukavasti avointen ovien tunnelmaan. tuurielementti on suuri, mutta se ei haittaa, kun kyseessä on leppoinen pelailua keskustelun lomassa.


dalmuti

en tarkkaan muista milloin dalmutia alettiin kesiksellä pelaamaan mutta siitä on joka tapauksessa jo vuosia. en muista kenellä oli ensimmäinen dalmutipakka jota kesiksellä pelattiin, mutta joka tapauksessa peliä on satunnaisen ahkerasti pelattu. myöskin pakkojen määrä on vuosien mittaan lisääntynyt kesiskävijöiden keskuudessa ja sen takia väitän että dalmutin voi lukea "kesispelit" -kategoriaan, vaikka kesiksellä kyseistä peliä ei kaapissa ole.

dalmuti pelinä on ainakin omasta mielestäni erittäin nautittava. korteista eroon pääseminen on looginen tavoite ja pelin säännöt pitävät pelaamisen mielenkiintoisena. myöskin kuningas/varakuningas/varakämä/kämä -elementti antaa peliin leppoisen kilpailun tunteen.


ligretto

ligretto "tuotiin maahan" ja kesikselle aiemminkin mainittujen saksalaisten ystävyyskoululaisten toimesta. joidenkin raahelaisten hankittua kortit pelattiin ligrettoa välillä paljonkin kesiksellä. jos en ihan väärin sano, niin väittäisin että jossain vaiheessa ligreton suosio laantui, mutta nyt se näyttää nauttivan uudelleensyntyneestä suosiosta varsinkin nuorempien kesiskävijöiden keskuudessa. jopa siinä määrin, että nimeltämainitsematon raahen nuorisotyöntekijä on hankkinut kesikselle kaksi ligretto-pakkaa! hyvä hankinta. viime aikaisten kesiskäyntieni perusteella voin todeta, että ligrettoakin pelataan lähes joka perjantai. mielestäni ligretto on parhaimmillaan kun sitä on pelaamassa mahdollisimman moni. noin 7-8 pelaajan peli on jo todella hauska ja sekava ja sitä suuremmilla pelaajamäärillä meininki vain paranee. toki pakko mainita, että peli on myös erittäin hyvä 2-6 pelaajallakin.


fbi

fbikin on aika pakko ottaa tähän listaan mukaan. en muista milloin olisin eka kerran peliä pelannut, mutta on siitäkin aikaa. viimeisin kesiksellä pelaamani fbi on viime kesältä. (huom. joillakin muilla paikkakunnilla pelillä saattaa olla eri nimityksiä. kyseessä on siis kuitenkin peli, missä on mafia, fbi, kyläyhteisö ja joskus satunnaisesti myös muita hahmoja ja jokaisella pelaajalla on jokin hahmo joka pelissä.)

fbi toimii käytännössä aina, kunhan vain on tarpeeksi pelaajia pelaamaan sitä. en nyt oikeen osaa sanoa pelistä mitään. itse tykkään olla kyläyhteisössä ja pohtia ketkä kuuluvat mafiaa. ehkä hauskinta on kuitenkin olla fbi ja yrittää nalkittaa mafia parhaan tahtonsa mukaan.


psykiatri

tämäkin leikki jossain vaiheessa iski itsensä kesikselle, ja sitä onkin monesti hauska leikkiä. itse en koskaan päässyt olemaan psykiatri, mutta monesti olen mukana ollut. tähän kuten fbihinkin tarvitaan hieman enemmän porukkaa ja sen johdosta peliä pelataankin aika satunnaisesti.


norjalainen

nonni, tulipahan tämäkin mieleen :D ei kai tätä pois voi tästä jättää. lähinnä ehkä ripareilla leikitty leikki, joka on jatkanut monesti elämäänsä kesiksellä. leikitään toki edelleenkin lähinnä kesällä pihalla. en oo ite ehkä koskaan elämässä venyny niin paljon kuin leikkiessä norjalaista. nimen alkuperä on edelleen mysteeri. (olen leikkinyt norjalaista myös tampereella eräässä puistossa ja sielläkin leikin nimi oli norjalainen) leikki on omiaan jäänrikkojana esim. riparilla tai jossain muussa porukassa. lähes kaikki tuntuvat pitävän leikistä.


avuton sipuli

tätä en ole ihan viime aikoina huomannu kesiksellä pelattavan. jossain vaiheessa saavutti kulttisuosion, joten otetaan se nyt tähän mukaan. pelissä istutaan ringissä ja keksitään toisilla nimiä siten, että etunimi korvataan sanalla joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimi ja sukunimi vastavaasti. eli itse olisin esim juokseva härkä tms. pelistä tekee hauskan se, että nimi pitää keksiä nopeasti tai muuten joutuu keskelle. keskellä olija taas yrittää päästä takaisin istumaan rinkiin iskemällä vuorossa olevaa pelaajaa esim polveen esim jollai rullalla käärityllä sanomalehdellä. vuoro siirtyy aina sille, joka nimimuunnos sanotaan. reagointi ei aina ole helppoa ja monesti peli keskeytyykin siihen, että kaikki repeävät jonkun heittämällä älyttömälle nimimuunnokselle. tässäkin on hyvä olla vähä enemmän porukkaa että peli on tarpeeksi sekava.


siinäpä näitä, kommentoikaa jos teille tulee lisää mieleen niin voin niistäkin kirjoittaa tai kirjoittakaa te. olisi myös hauska kuulla jos teillä jollakulla on joku hauska muisto joidenkin näiden pelien pelaamisesta. moros!

syyslomailua

tervehdys taas sinulle joka tätä satut lukemaan. käytiin eilen iskän kans kattomassa oulussa kärppien peli metallurg magnitogorskia vastaan. oli kyllä mukavaa. huono puoli oli se, että kärpät ei saanut edes yhtä maalia tehtyä. mutta oli mielenkiintoista päästä katsomaan jotain ulkomaista seuraa jostain ihan muualta. istuttiin kolmannessa penkkirivissä aivan venäläisjoukkueen vaihtopenkin takana ja ummehtuneitten varusteiden hajun pystyi aistimaan aika helposti. toivottavasti tämä kyseinen jääkiekon mestarien liiga saa jatkoa. itse ainakin kävisin pelejä katsomassa mielellään.

tiistaina illalla tultiin ellan kans rukalta, missä oltiin ellan äitin, esan ja julian kanssa mökkeilemässä. oli mukavaa ja leppoisaa ja tykkäsin erityisen kelohonkaisesta mökistä, missä oltiin. otettiin muutamia pelejä mukaan (ei mitenkään yllättäen varmaan) ja joitain niistä ellan ja julian (ellan 10v pikkusisko) kanssa sitten pelailtiin. diamanttia pelattiin muutamia pelejä. julia innostui kyseisestä pelistä enemmänkin ja pelattiin myös muutamia kaksinpelejä (jälleen siis vastoin pelin suosituksia) julian kanssa. mielestäni kaksinpelit toimivat taas hyvin ja sain huomata häviäväni julialla joka ikisen kaksinpelin jota pelattiin. ja yhden vain kahden pisteen erolla. hauskaa oli pelata. erityisesti kun julia oli niin innoissaa voitoistaan. julia pelasi uhkarohkealla tyylillä ja jatkoi jokaisen luolan tutkimista (luultavasti et ymmärrä tästä mitään, jos et tunne sääntöjä, joita en nyt jaksa selittää) siihen asti, että sai jonkun ison timanttimäärän pelkästään itselleen. muistaakseeni pelasimme neljä kaksinpeliä ja jokaisessa pelissä kävi ainakin kerran niin että kun poistuin luolasta, niin julia todennäköisyysksiä uhmaten sai lopulta 17 timantin (eli suurimman) kortin. kerran julia jatkoi korttien nostamista jopa niin, että pöydässä oli kaikki viisi vaaraa ja sai silti 17 timantin kortin. hämmennyin itsekin. mutta hauskaa siis oli. ja voin siis suositella diamanttia pelattavaksi myös lasten kanssa. julia ainakin ymmärsi pelin säännöt helposti ja tykkäsi pelistä. ja se, että lapsi voi hyvinkin voittaa aikuisen, tekee pelistä vielä paremman lapsetjaaikuisetyhdessä -pelin.

kokeilimme myös ligrettoa kolmestaan, mutta siitä julia ei innostunut. luulen, että peli tuntui juliasta liian vaikealta, kun piti seurata yhtäaikaa pöydän monia pakkoja, omaa ligrettopinoa ja sen viereisiä kortteja ja vielä omaa käsipakkaa ja samaan aikaan käsitellä ja pelata kortteja. vanhojenkin kokemusten perusteella ligretto onkin parhaimmillaan samantasoisten ligrettopelaajien kesken.

pelasimme ellan kans myös paljon elinan opettamaa läpsy-korttipelia, jota pelataan ihan normaalilla korttipakalla. peli toimii erittäin hyvänä hauskuutus pelinä, jota voi pelata kaksin, kolmin tai enemminkin :P tosin vasta kaksin- ja kolminpelit on kokeiltu. säännöt lyhyesti: pelin tarkoitus on saada kaikki kortit itselleen. pakka jaetaan kokonaan pelaajien kesken. omia kortteja ei saa katsoa. aloitetaan laittamaan kortteja keskelle samaan pinoon. jokainen laittaa yhden kortin vuorotellen. kortteja laitetaan pinoon niin kauan, kunnes tulee joko jätkä, rouva, kuningas tai ässä. sillä, joka kyseisen kortin on laittanut, on mahdollisuus "voittaa" keskellä oleva pino itselleen. kuitenkin vuorossa seuraavana oleva pelaaja pääsee vielä yrittää pakan voittamista itselleen. jos kortti on ollut ässä, niin seuraava pelaaja saa laittaa pinoon neljä korttia (kuninkaalla saa laittaa vain kolme, rouvalla kaksi ja jätkällä yhden kortin) ja jos taas joku niistä on J, Q, K tai A, niin taas hänellä on silloin mahdollisuus voittaa pino. aina kuitenkin niin, että pino voitetaan vasta jos seuraava pelaaja ei saa laitettua pinoon jätkää, rouvaa, kuningasta tai ässää aiemmin määrätyillä määrillä kortteja. kuitenkin, jos peli olisi vain tätä, niin pelihän olisi täysin tuurista kiinni. juju piileekiin siinä, että jos milloin tahansa kaksi samannumeroista korttia pelataan pinoon päällekkäin, niin silloin kuka tahansa pelaaja (vaikka joku joka on jo tippunut pelistä tai ei ole siinä mukana ollutkaan tai tietenkin myös pelissä oleva) voi yrittää varastaa koko pinon itselleen laittamalla käden pinon päälle. eli se, joka saa sörkättyä kätensä ensimmäisenä pinon päälle jos siihen on tullut kaksi samannumeroista korttia peräkkäin, saa koko pinon itselleen. tämä elementti tekee pelistä varsin hauskan, ja tosiaan pelin voi tällä tavalla voittaakkin vaikka olisi jo aiemmin tippunut. peli siis loppuu kun joku pelaaja on haalinut kaikki korttinsa itselleen. kaksinpeli ei yleensä hirveän kauan kestä, mutta kolminpeli jo keskimäärin vähän kauemmin. kesto kyllä vaihtelee aika paljon. pelaamani kaksinpelit ovat kestäneet noin 2-20 minuuttia. voin suositella. hauska hauskanpitopeli.

jätetäänpä tähän tällä kertaa, palataan asiaan.

sunnuntaipelailua

doddih. elämä on taas lepposta. piti tehdä yks essee enkussa ja se meinas olla melkosen tuskan takana. onneks ella sai mut lopulta tekemään sen loppuun asti. varmaan muuten oisin jättäny sen johonki tuskaseen tulevaisuuteen. pitää vaan vielä toivoa, että opettaja hyväksyy sen vaikka sen myöhässä palautinkin. ei oikein vielä tunne näitä oulun opettajia ja niiden reagointeja myöhässä oleviin palautuksiin yms. pitää tutkailla tilannetta.

koulussa on ollu kyllä muuten ihan lepposta. muutamat lintsaukset mukaan luettuna. ens viikolla ois yleisen kielitieteen peruskurssin tentti ja toivon vaan että pääsen sen jotenki läpi. en oo päässy puolillekkaan luennoista, ku ne on menny yhen toisen kurssin kans päällekkäin, niin katotaan nyt. tampereellaki kävin kyseisen kurssin, mutta en päässy muistaakseni tenttiä läpi ku en jaksanu vissiin oikeen lukea. yllättäen. mutta semmosta siis. viikon päästä on syysloma ja se on oikein kivaa.

tuossa esseen valmistumisen jälkeen pelailtiin ellan kans vähän. ensin pelattiin ligrettoa muutamia pelejä. kaksinpelinä ligretto toimii yllättävänkin mukavasti. toki aina välillä tulee sitä, että kummallakaan ei mee mikään, mutta yhden kortin siirto käsipakan päältä sen alle (molemmat toki yhtäaikaa) auttaa tähän kyllä, eikä se pitemmän päälle häiritse peliä yhtään. ollaan nyt aina joskus tässä innostuttu sitä vastakkain hutkimaan. ja niille jotka eivät kyseistä hektistä korttipeliä oo koskaan pelannu, niin voin kyllä suositella. jonkin verran vaatii sorminäppäryyttä ja kykyä liikuttaa käsiä nopeasti varsinkin jos pelaa kokeneita ligrettoihmisiä vastaan. mutta varsinkin oman tasoisia ihmisiä vastaan peli on erittäinkin nautittava. toki jos porukassa on joku/jotkut hieman paremmat pelaamaan kuin muut niin mikäs sen parempaa kuin heidän päihittämisensä. letkeää lätkimistä - ligretto. :D niin ja tosiaan boardgamegeekissä, minne tästä edespäin linkitän kaikki pelit, peli kulkee sen alkuperäisnimellä, dutch blitz. blitz onkin kehitetty jo vuonna 1960, joten ei mikään uusi peli ole kyseessä. ligrettona peliä on alettu markkinoida vuodesta 1988. peliä saa tätä nykyä suomestakin jo lähes kaikista suuremmista tavarataloista ja joskus pienemmistäkin. niin ja peliä voi pelata 2-12 pelaajaa. riippuen monetko kortit omistaa. neljän pelaajan korttipakka maksanee noin 9-13 euroa, eli edes kovin paljon. kannattaa kokeilla. jos aiot ostaa enemmän pakkoja, niin ota huomioon, että ligrettopakkoja on kolmenvärisiä (sininen, vihreä, punainen) ja samanväriset eivät ole pelattavia keskenään.

sitten innostuttiin ellan kans ottamaan vielä kaks peliä diamantia. peliä ei itse asiassa ole tarkoitettu kahdelle pelaajalle, mutta ihan hyvin tuo onnistui niinkin. tosin molemmissa peleissä kävi niin että jompikumpi jäi nollille. ensin minä ja sitten ella. diamantista ehkä joskus enemmän, nyt ei jaksa. sitten otettiin vielä yks peli peruscarcassonnea. eli siis ilman lisäosia, kun ella ei ollu aikasemmin pelannu kyseistä peliä. ellaan ei carcassonnekärpänen vielä iskenyt, mutta eipä sen aina tarvikaan. peli päättyi tasan 83-83, mikä sekin oli aika hauskaa. carcassonnessa harvemmin kun tasapelejä sattuu. sitten otettiin vielä jotain vajaa kymmenen peliä ligrettoa. oli kyllä rentoa. ainut harmi on vaan, että mulla ei oo oikeen kunnon pelailupöytää ja joutuu vähän kumarassa tommosella semikorkealla sohvapöydällä pelaamaan niin meinaa ainakin ligreton lomassa vähän niskoja alkaa särkemään. mutjoo. tämmöstä tällä kertaa. huomenna ysiksi kielioppitunnille jotain oppimaan. palatkaamme asiaan.

blogi

tervehdys. aattelin tämmöstä blogia itsekin alkaa kirjottelemaan. kuten ehkä jotkut saattaa tietää, niin olen lautapelien suuri ystävä. joten ajattelin kirjotella aika ajoin niistä ja elämästä muutenkin. joko arvostelu, kokemuksia pelaamisesta tai jotenki. jää nähtäväksi. katsotaan nyt miten tämä lähtee etenemään. palataan.